Mirja Hämäläinen, lastenneurologian ja kliinisen farmakologian erikoislääkäri, LT
HYKS Lasten ja nuorten sairaala, PL 280, 00029 HUS
E-mail: mirja.hamalainen (at) hus.fi

Lasten migreeni

Lasten migreeni on varsin yleistä. Sitä esiintyy 3-10 %:lla lapsista, noin 3 %:lla 5-vuotiaista ja 10 %:lla murrosikäisistä. Tavallisesti migreeni puhkeaa esikouluiässä tai koulun alussa. Lapsista pojilla migreeni on vähän yleisempää kuin tytöillä, mutta murrosiästä lähtien migreeni on tytöillä tavallisempaa. Migreenitaipumus on vahvasti perinnöllinen ja säilyy usein läpi elämän. Noin 60 % niistä, joilla on lapsena migreenikohtauksia, sairastaa myös aikuisena migreeniä.

Migreenin on todettu lisääntyneen. Todennäköisesti kuormittavat elämäntilanteet tuovat piilevän migreenitaipumuksen esille aiemmin. Migreenin ja jännityspäänsäryn raja on joskus hämärtynyt, etenkin jos päänsärkyjä esiintyy tiheästi.

Lasten migreenikohtaukset muistuttavat paljon aikuisten migreenikohtauksia. Niihin liittyvä kipu on yleensä hyvin voimakasta ja kohtauksiin liittyy myös valonarkuutta, ääniherkkyyttä, pahoinvointia tai oksentelua. Migreenikohtauksen aikana lapsi on selvästi sairas ja hakeutuu rauhalliseen tilaan lepäämään. Etenkin pienet lapset saattavat nukkua migreenikohtauksen pois. Tähän olisikin suotava mahdollisuus esimerkiksi päivähoidossa, jos lapsi saa siellä migreenikohtauksen. Kohtauksen mentyä ohi lapsi on täysin ennallaan.

Lasten migreenin tunnistamisessa käytetään samoja kriteereitä kuin aikuisilla (taulukko 1), paitsi että alle 15-vuotiaiden lasten migreenikohtaukset ovat kestoltaan lyhyempiä (2-48 tuntia) kuin aikuisilla ja niihin lasketaan mukaan uni, johon kohtaus usein päättyy. Migreeniä ei voi todeta millään laboratoriokokeella tai konetutkimuksella vaan diagnoosi perustuu päänsäryn ja migreenikohtauksen tyypillisiin piirteisiin.

Vilkkuvat tai kirkkaat valot, hajut, paasto ja valvominen voivat laukaista migreenikohtauksia. Esioireita eli auraa on noin puolella migreenistä kärsiviä. Esioire on tavallisesti näköhäiriö (kuviot näkökentässä tai näkökenttäpuutos) tai tuntohäiriö (usein sormenpäistä olkapäähän, kaulalle ja pään alueelle etenevä puutumisen tai pistelyn tunne). Esioireet (näköhäiriöt puhevaikeudet, puutuminen tai halvausoireet) häviävät yleensä päänsäryn alettua. Pitkittyneet yli tunnin mittaiset esioireet vaativat aina lisäselvittelyjä lääkärin vastaanotolla.

Lapsilla esiintyy erilaisia migreenityyppejä kuten aikuisillakin. Toispuolihalvausmigreenissä tuntuu puutumista toisen puolen raajoissa, aivorunkomigreenissä voi esiintyä huimausta, puhehäiriöitä ja puutumista ja erittäin harvinaisessa silmälihashalvausmigreenissä silmäluomi roikkuu ja mustuainen laajenee moneksi päiväksi.

Lapsuusiällä kohtauksittain esiintyvät hyvänlaatuinen huimaus ja puolta vaihtava toispuolihalvaus ovat migreenin kaltaisia tiloja, joiden jälkeen joillekin lapsille saattaa puhjeta migreeni, mutta täysin vedenpitävää näyttöä asiasta ei kuitenkaan ole. Toistuvat vatsakivut ja oksentelu pienellä lapsella, joka ei vielä pysty sanallisesti ilmaisemaan kipua, voivat muistuttaa migreenikohtausta, mutta ne edellyttävät aina lääkärin tutkimusta ja seurantaa muiden sairauksien poissulkemiseksi. Mikäli lapsen kasvussa tai kehityksessä on ollut ongelmia päänsäryn lisäksi, aivojen kuvaus tehdään tavallista herkemmin.

Lasten migreenin hoidossa on varmistettava, että lapsen ateriarytmi – etenkin aamupala – ja unirytmi ovat säännölliset ja että lapsi nukkuu ja liikkuu riittävästi. Silmien suojaaminen kirkkaalta valolta etenkin kesällä sekä vesillä ja lumilajeissa on tärkeää migreenikohtausten ehkäisyssä.

Migreenikohtauksia esiintyy tiheimmilläänkin yleensä pari kertaa viikossa. Päivittäiset kohtaukset eivät ole pelkästään migreeniä, vaan silloin on mukana muutakin päänsärkyä ja taustalla olevia tekijöitä tulee selvittää tarkemmiin.

Lapsen migreenikohtauksen hoito

Lapsen tulisi antaa levätä rauhassa hämärässä ja hiljaisessa paikassa sekä tarvittaessa nukkua päänsärky pois, koska lyhyet migreenikohtaukset saattavat mennä ohi riittävällä levolla ja unella. Tällöin lääkettä ei välttämättä tarvita. Vaikeita ja pidempiä migreenikohtauksia kannattaa hoitaa aktiivisesti lääkkeellä jo heti ensioireista lähtien, koska siten migreenikohtaus voidaan saada lyhenemään. Mitä aikaisemmin lääke otetaan, sitä parempi sen teho yleensä on. Myöhemmin lääkkeet eivät auta enää yhtä hyvin.

Parasetamoli 15 milligrammaa painokiloa kohden tai ibuprofeeni 10 milligrammaa painokiloa kohden suun kautta annosteltuna ovat suositeltavia lääkkeitä migreenikohtauksen ensiavuksi lapsille (taulukko 2). Ensimmäisen annoksen jälkeen voidaan tarvittaessa antaa uusi annos kahden tunnin kuluttua. Liuokset ja poretabletit ovat suositeltavia ja imeytyvät nopeammin kuin tabletit.

Ibuprofeeni on tehokkaampi, vaikka parasetamolin vaikutus alkaa jonkin verran nopeammin. Peräpuikkoja voi kokeilla pitkissä migreenikohtauksisa tai oksentelun haitatessa lääkkeen antoa, mutta lääke imeytyy niistä hitaasti. Parasetamolia voi käyttää kaiken ikäisille lapsille, ibuprofeenia yli 1-vuotiaille. Aspiriinia ei saa käyttää lapsilla kuumeen, flunssien ja muiden virusinfektioiden, etenkään vesirokon aikana, koska vaarana voi olla harvinainen ja kohtalokas Reyen oireyhtymä, johon liittyy aivojen ja maksan toimintahäiriö.

Tiheästi toistuvissa päänsäryissä tulisi lääkehoidon ohella miettiä muita mahdollisia päänsärkyä ennaltaehkäiseviä tekijöitä. Liiallinen ja etenkin liian tiheä tulehduskipulääkkeiden, erityisesti kofeiinia tai kodeiinia sisältävien yhdistelmävalmisteiden käyttö voi johtaa päänsärkyjen lisääntymiseen (särkylääkepäänsärky). Tällöin lapsi voi tarvita jopa osastohoitoa päästäkseen eroon lääkekierteestä.

Sumatriptaani on pelkästään migreenin hoitoon tarkoitettu täsmälääke, jota on yli 10 vuotta käytetty hyvällä menestyksellä aikuisten migreeniin. Lapsilla sitä on tutkittu selvästi vähemmän, mutta sumatriptaaninenäsuihke vaikuttaa lupaavalta lasten ja nuorten migreenin hoidossa. Sumatriptaanitablettien teho lasten vaikeahoitoisiin migreenikohtauksiin on sen sijaan ollut selvästi vähäisempi kuin aikuisilla. Sumatriptaani on reseptilääke ja sen käytöstä nuorilla ja lapsilla päättää aina erikoislääkäri tai migreenin hoitoon hyvin perehtynyt lääkäri.

Myös muita triptaaneja on markkinoilla, mutta niitä on tutkittu lapsilla erittäin vähän.

Varhainen kohtauslääkkeen anto vähentää migreenikohtaukseen liittyvää pahoinvointia ja oksentelua. Pahoinvoinnin hillitsemiseen voidaan tarvittaessa käyttää pahoinvointilääkkeitäkin, joita varten lääkäri voi kirjoittaa reseptin. Niitä tarvitaan vain, jos oksentelu haittaa lääkkeenottoa.

Migreenin ehkäisyhoito

Migreenin ehkäisyssä erilaiset käyttäytymiseen vaikuttavat hoidot (biopalaute, erityisesti lämpöbiopalaute) ja rentoutushoidot – erityisesti usean hoidon yhdistelmät – ovat olleet kouluikäisillä tehokkaita, vähintään ehkäisevän lääkehoidon veroisia. Niitä ei kuitenkaan ole juuri saatavana Suomessa.

Jos lapsen migreenikohtaukset ovat vaikeita ja esiintyvät tiheästi, useita kertoja kuukaudessa, voidaan joutua miettimään ehkäisevää lääkehoitoa. Tämä tapahtuu asiaan perehtyneen lääkärin vastaanotolla. Estohoidossa saatetaan käyttää mm beetasalpaajia (propranololi), papaveriinia (saa vain erityisluvalla), valproaattia tai amitriptyliinia.

Migreenitaipumusta ei voi poistaa, mutta tehokkaalla hoidolla migreenikohtaukset voidaan saada hallintaan myös lapsilla.

Julkaistu Päänsärky-lehdessä 1/2003.

Sivun alkuun • Etusivulle