Markku Nissilä
Neurologian erikoislääkäri
Turun Päänsärkykeskus Oy
www.nuppikipu.com

Migreeni vai tensiosärky?

Päänsärkyjen toteaminen on samanlaista laatikkoleikkiä. Laatikko on potilaan pää, eläin on jokin luokitelluista 128 päänsärystä ja arvuuttelija on lääkäri. Päänsäryn on nähnyt vain potilas, joten lääkärin on kyseltävä minkälainen särky on ja mitä muuta siihen liittyy. Jos lääkäri ei kysy kaikkia tarpeellisia kysymyksiä, päänsärky ei voi saada oikeaa nimeä ja hoito erittäin todennäköisesti epäonnistuu.

Tavallisen (aurattoman) migreenin ja ajoittaisen lihasjännityspäänsäryn eli tensiosäryn diagnoosin tekemiseksi on tehtävä vähintään 9 kysymystä. Jos yksikin unohtuu tai tutkittava ei tiedä vastausta tai vastaa väärin, diagnoosi voi mennä pieleen. Päänsäryn diagnoosi on aina lääkärin ja potilaan välisen viestinnän ja siitä tehtyjen johtopäätösten tulos.

Avainkysymykset, jotka lääkärin tulee esittää tensiosäryn ja aurattoman migreenin erottamiseksi toisistaan ovat seuraavat:

I. Missä särky tuntuu? Tällä on merkitystä sikäli, että toispuoleinen särky liittyy migreeniin, mutta särky saattaa vaihtaa puolta. Kuitenkin noin 40 %:ssa kohtauksia migreeniin liittyvä särky on symmetrisesti molemmilla puolilla, joten pelkkä toispuoleisuus ei riitä migreenidiagnoosiin. Tensiosärky on usein symmetristä.

II. Minkälaista särky on? Migreeniin liittyvä särky on usein sykkivää, pulsoivaa, jyskyttävää jne. Murrealueesta riippuen särkykuvaus voi vaihdella huomattavasti. Kannattaa miettiä onko särky sydämen sykkeen tahdissa tuntuvaa. Tensiosärky on tyypillisesti puristavaa tai kiristävää.

III. Kuinka kovaa särky on? Migreenisärky on usein kohtalaista tai kovaa eli särky haittaa tai estää toimia. Tensiosärky on lievää tai kohtalaista eikä määritelmänsä mukaisesti koskaan estä toimia. Jos särky aiheuttaa työkyvyttömyyttä tai estää sosiaalista kanssakäymistä, kyseessä ei voi olla tensio.

IV. Paheneeko särky arkiponnistuksessa? Migreeniin liittyvä särky usein pahentuu esim. kumarruttaessa, lasta nostettaessa, rappuja noustaessa tai muissa vastaavissa päivittäisissä arkitoimissa. Tensiosärkyyn ei tyypillisenä liity tällaista vaan liikkuminen auttaa lievittämään särkyä.
Migreenin särkyvaiheen tulee täyttää seuraavista kriteereistä vähintään kaksi: särky on toispuoleista, kohtalaista tai kovaa, jyskyttävää tai sykkivää ja pahenee arkiponnistuksissa. Koska kaksi kriteeriä riittää, tarkoittaa se, että migreenin särkymääritelmän täyttää esimerkiksi lievä takaraivolla molemmin puolin tuntuva jyskyttävä särky, joka pahenee ponnistuksessa. Migreenisäryn ei siis tarvitse välttämättä olla kovaa.
Tensiosäryn tulee täyttää vähintään kaksi piirrettä seuraavista: molemminpuolinen puristava tai kiristävä ja lievä tai kohtalainen särky, joka ei ei estä toimia eikä pahene arkiponnistuksessa. Seuraavaksi selvitetään särkyyn liittyviä muita piirteitä:

V. Esiintyykö säryn aikana valoherkkyyttä? Valoherkkyys tarkoittaa tilaa, jolloin valoärsyke tuntuu epämiellyttävältä päänsäryn aikana mutta ärsyke ei kiusaa hyvän pään aikana. Valoherkkyydellä ei tarkoiteta auralliseen migreeniin tyypillisenä liittyvää näköhäiriötä, kuten valonvälkettä tai sahalaitoja.

VI. Esiintyykö säryn aikana ääniherkkyyttä? Ääniherkkyys tarkoittaa äänien kokemista ärsyttävänä päänsäryn aikana vaikka samat äänet eivät kiusaa muulloin. Suurin osa migreenipotilaista on kohtauksen aikana herkkiä hajuille, mutta tätä ei ole otettu mukaan päänsärkyjen liitännäisoireisiin.

VII. Liittyykö päänsärkyyn pahoinvointia? Pahoinvointi ja oksentelu sekoitetaan usein, pahoinvointi tarkoittaa huonoa oloa ja oksentelu oksentamista. Asioista kannattaa puhua niiden oikeilla nimillä sekaannusten välttämiseksi.

VIII. Liittyykö päänsärkyyn oksentelua? Oksentelu on yksi päänsäryn vaaramerkeistä, joskaan se ei ole mitenkään harvinainen migreeniin liittyvä piirre. On syytä muistaa, että oksentelu ei suinkaan ole välttämätöntä migreenissä!
Itse asiassa migreeniin liittyy oksentelua hyvin harvoin kun lasketaan kaikkien migreeniä sairastavien kaikki kohtaukset. Tensiossa oksentelua ei saa koskaan esiintyä! Migreeniin kuuluu vähintään yksi näistä liitännäisoireista: valoherkkyys, ääniherkkyys, pahoinvointi tai oksentelu. Migreenissä saavat olla kaikki mainitut liitännäisoireet mukana. Tensiosäryssä saa olla joko ääni- tai valoherkkyyttä mutta ei koskaan molempia. Pahoinvointi ja oksentelu eivät koskaan liity tensiosärkyyn

IX. Kauanko särky kestää? Määritelmän mukaisesti migreeni kestää 4 – 72 tuntia ja tensio 30 minuutista yhteen viikkoon.

Edellä esitetyt kysymykset on aina käytävä läpi kun mietitään onko kyse migreenistä vai tensiosta. Muiden päänsärkyjen toteamiseen tarvitaan vielä enemmän kysymyksiä. Perusterveydenhuollon vastaanotolla suurin ongelma on aikapula, jonka vuoksi osa kysymyksistä jää kysymättä. Näin suuri osa päänsäryistä nimetään tensiosäryksi, koska jos jätetään kysymättä esim. valo- ja ääniherkkyydestä, migreenin diagnoosia ei voi tehdä mutta tension kyllä.

Lisäksi niska-hartiaseudun lihasjännitys ei poissulje migreeniä. Itse asiassa nykyään lihasjännityksen katsotaan liittyvän migreeniin kuuluvan lihasjänteyden säätelyhäiriön oireeksi. Migreenikohtausta saattaa edeltää lihasjännityksen lisääntyminen mikä sekin on omiaan johtamaan sekä potilasta että lääkäriä harhaan ja turhiin sekä kalliisiin niskahierontoihin ja kaularangan röntgenkuvauksiin.

Paras tutkimus migreenin ja tensiosäryn toteamisesta perusterveydenhuollon vastaanotolla on Landmark-tutkimus joka tehtiin 14 maassa. Mukana oli 128 perusterveydenhuollon yksikköä ja tutkimukseen otettiin peräkkäiset ajoittaista päänsärkyä valittaneet potilaat. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 1203 potilasta. Ensin yleislääkärit tekivät diagnoosinsa potilaista. Sitten kukin potilas seurasi päiväkirjan avulla oman päänsärkynsä piirteitä jopa kuudessa seuraavassa kohtauksessa. Tämän jälkeen päänsärkyyn perehtyneet asiantuntijat lukivat läpi päiväkirjat.
Tutkimuksessa selvisi, että jos perusterveydenhuollon lääkäri teki migreenidiagnoosin, niin 98 %:ssa tapauksista kyse todellakin oli migreenistä. Jos diagnoosina oli tensiosärky, näistä 87 % olikin migreeneitä. Kaikista päänsäryn vuoksi tehdyistä käynneistä 76 % johtui migreenistä, 18 % todennäköisestä migreenistä (tensio mahdoton esimerkiksi särkykuvaksen tai pahoinvoinnin vuoksi), 3 % muusta päänsärystä ja loput 3 % tensiosta.

Aikaisemmin on väestöpohjaisissa tutkimuksissa todettu, että migreenin elinikäinen esiintyvyys on noin 20 % ja tension 30 %. Landmark-tutkimus ei sodi tätä vastaan, koska asetelma on eri. Landmark-tutkimuksessa mukana olivat sellaiset potilaat, joilla oli niin paha päänsärky että se ajoi yleislääkärin vastaanotolle. Koska tensiosäryn määritelmään kuuluu, että pahoinvointia tai oksentelua ei saa olla ja särky on pahimmillaankin vain kohtalaista eikä estä toimia, on helppo ymmärtää miksi vastaanotolle hakeudutaan juuri migreenin vuoksi. Tutkimus osoittaa, että tensiosärky hoidetaan kotikonstein, mutta migreenissä moni tarvitsee lääkärin apua. Väestötutkimukset pitävät varmasti paikkansa, mutta päänsäryn voimakkuuden ja liitännäisoireiden vuoksi vastaanotolle valikoituu erityisesti migreenistä kärsiviä.

Paras arvaus yleislääkärin vastaanotolla olevan päänsärkyä valittavan potilaan diagnoosiksi on migreeni. Arvaus ei kuitenkaan riitä, avainkysymykset on kysyttävä!

Julkaistu Päänsärky-lehdessä 2/2002.

Sivun alkuun • Etusivulle