Lihasjännityspäänsärky

Liikuntatottumusten, tietotekniikan ja työelämän muutosten myötä 1980-luvulta alkaen yleisimmäksi päänsäryn syyksi on tullut lihasjännityspäänsärky.

Yleisin syy tähän päänsärkyyn on niskan, hartian ja päänahan lihasten jännittyneisyys, ”jumiutuminen”. Muita syitä voivat olla purentavirhe, yöllinen hampaiden narskuttelu, bruksismi, niskan lihasten revähdys, tai henkisen ahdistuksen aiheuttama jännittyneisyys. Kansainvälinen luokittelukomitea ei päässyt 1988 yksimielisyyteen, missä määrin tämä päänsärky johtuu puhtaasti lihasten jännityksestä ja kuinka paljon mukana on aivoperäisiä tekijöitä tai psyykkistä jännitystä.

Päänsäryn syntymekanismi on epäselvä. Lihaksista tehdyissä sähköisissä rekisteröinneissä on todettu, että tensiotyyppistä päänsärkyä sairastavilla on suurentunut sähköinen aktiivisuus niskan tai otsan lihaksissa, ja että se liittyisi kipuun. Kaikissa tutkimuksissa tätä ei kuitenkaan ole havaittu. Jo 1950-luvulla esitettiin ajatus, että lihasjännityspäänsäryssä kipu aiheutuisi verenkierron heikentymisestä kireissä lihaksissa. Myöhemmin tätä verenkierron vähentymistä päänsäryn yhteydessä ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan. Jotkut potilaat ovat hyötyneet verenkiertoa lisäävistä lääkkeistä säryn estohoidossa. Usein myös alkoholi auttaa tensiotyyppiseen päänsärkyyn, mutta on mahdoton erottaa, johtuuko se verenkierron lisääntymisestä kireissä lihaksissa vai yleisestä rentoutusvaikutuksesta.

Sekä verihiutaleiden että veren plasman serotoniinivälittäjäaineen määrien on osoitettu olevan alentuneita lihasjännityspäänsäryssä,mutta varmuutta siitä, miten havainto liittyy päänsärkyyn, ei ole. Toisinaan lihasjännityssärkyyn liittyy ilmeinen tai piilevä masennus. Monilla uni häiriintyy niin, että illalla saa kyllä helposti unen päästä kiinni, mutta uni katkeilee, ja aamuyö menee valvoessa.

Edellä selostetun vuoksi valittiin särkytyypin nimeksi tensiotyyppinen päänsärky, joka kattaa nämä eri osa-alueet päänsäryn synnyssä.

Lihasjännityssärky tuntuu useana päivänä yleensä ohimoilla ja niskassa takaraivolla, alkuun enemmän toisella puolella mutta leviää säryn pahentuessa koko päähän. Siihen liittyy repäiseviä, viiltäviä kipuja päässä. Päänahka tuntuu kireältä, ja ikään kuin vanne puristaisi päätä, ja päässä tuntuu olevan painetta. Joskus päänahassa voi olla puutuneita alueita.

Särkyyn voi liittyä kävellessä tuntuva huimaus. Joskus siihen voi liittyä pahoinvointia, mutta ei koskaan oksentelua. Särky on usein aamulla poissa, mutta pahenee iltaa kohti. Särky on kuitenkin sen verran lievää, että sen kanssa pystyy nukkumaan. Joskus selvä niskan vamma, esimerkiksi peräkolari, edeltää päänsäryn alkua, mutta päänsärkysairauden alku voi liittyä työn muutokseen. Tyypillinen lihasjännityssäryn alku liittyy äitiyslomalta työhön palaamiseen. Vauvan kanniskelu käsivarrella on jännittänyt lihakset jumiin, ja sen jälkeen alkaa jatkuva kiire lapsen hoitoon viennissä ja hakemisessa, ansiotyössä ja kodinhoidossa. Äidiltä jää aiemmat liikuntaharrastukset kiireen vuoksi väliin ja tensiopäänsärky ilmestyy tilalle.

Lihasjännityspäänsärky liitettiin aiemmin hankaliin työasentoihin ja työn raskauteen, mutta lihasjännityspäänsärkyä esiintyy kaikenlaisessa yksipuolisessa ruumiillisesti näennäisen kevyessäkin työssä. Tärkein lihasjännityspäänsärkyä aiheuttava tekijä onkin toiminnan yksipuolisuus.

Tyypillisiä lihasjännityspäänsärkyä aiheuttavia töitä ovat näyttöpäätteen runsas käyttö, ahkera autolla ajo varsinkin syyspimeillä sekä pankkien ja kauppojen kassatyöt.

Särkyä ei voi mitata, eikä tämä sairaus näy verikokeissa tai röntgenkuvissa. Epäsuoraa viitettä voidaan saada kaularangan röntgenkuvista, joissa näkyy niskan ryhdin oikeneminen, oikoryhti. Sen sijaan kaularangan kulumilla ei ole vaikutusta päänsäryn esiintymiseen. Usein särky on suorastaan ”käsin kosketeltavaa”, niska ja kallonpohja voivat aristaa kosketeltaessa. Usein lihasjännityspäänsärky ja migreeni esiintyvät yhdessä, jolloin sekä lääkärin että potilaan on vaikea tietää, kummasta sairaudesta tämänkertainen särky johtuu. Päänsärkysairauden tunnistaminen on kuitenkin tärkeää, koska nykyiset migreenin täsmälääkkeet, triptaanit, eivät tehoa lihasjännityspäänsärkyyn.

Oheisessa taulukossa on esitetty migreenin ja lihasjännityspäänsäryn piirteitä, joiden avulla voi päätellä, kummasta sairaudesta on kulloinkin kyse. Asian tekee hankalaksi se, että usein nämä kaksi yleistä päänsärkytautia pahentavat toisiaan, ja aiemmin tehokkaat lääkkeetkään eivät enää auta.

Hoidoksi aloitettu liikunta saattaa pahentaa särkyä: esim. harva osaa uida uimahallissa niska rentona, rintauinnissa useimmilla niskalihakset ovat koko ajan jännittyneinä, kun joutuu varomaan kanssauimareihin törmäämistä. Samoin muuten niin suositeltava hölkkääminen sydämen ja verenkiertoelimistön kuntoutuksen vuoksi ei yleensä sovi niska-hartia vaivoista kärsiville. Hölkätessä hartiat ovat koko ajan jännittyneenä. Hyviä liikuntamuotoja ovat rento kävely, venyttelevä voimistelu, sulkapallo, tennis, selkäuinti jne.

Tärkeintä on, että liikunta tuntuu miellyttävältä, eikä ole yksi lisästressi ja kiireen aiheuttaja.

Kun tauti ensi kertoja ilmestyy, riittää usein tavallinen tulehduskipulääke muutaman päivän ajan. Tilanteen pitkittyessä ja kroonistuessa hoito vaikeutuu. Tällöin on aloitettava ei lääkkeellisistä hoidoista. Parhaiten auttaa kipeiden alueiden hieronta. Särkevää pääkallon kohtaa voi myös hieroa, ja usein lämpö on hyödyksi. Työpaikalla ja iltaisin kotona on syytä yrittää taukovoimistelua ja rentoutusta. Erilaiset oppimisterapeuttiset biofeed-back menetelmät auttavat ymmärtämään lihasjännitystä ja helpottavat pääsemään siitä eroon. Usein täytyy harkita kiireisen elämänrytmin muutosta, ja liikunnan lisäämistä istumatyön vastapainoksi.

Akupunktiosta on tilapäinen apu joillekin, mutta särky uusii muutaman viikon kuluttua. Sama koskee fysikaalista hoitoa, hierontaa ja kaikkia passiivisen fysikaalisen hoidon muotoja. Ne ovat lähinnä ensiapuhoitoja, ja vain ylläluetelluilla elämäntapamuutoksilla saadaan aikaan pitkäaikaisempaa helpotusta särkyyn.

Särkylääkkeiden jatkuvaa käyttöä on syytä välttää, sillä tähän päänsärkyyn kehittyy herkästi särkylääkeriippuvuus perinteiselle asetosalisyylihapolle tai uudemmille tulehduskipulääkkeille. Erityisen hankalia ovat kofeiinia ja kodeiinia sisältävät yhdistelmäkipulääkkeet. Teho kipuun on parempi, mutta särkylääkeriippuvuus kehittyy herkemmin. Kansainvälisissä tutkimuksissa eniten hyötyä on ollut amitriptyliinistä, vanhasta masennuksenkin hoitoon käytetystä lääkkeestä, jonka on osoitettu pieninä 5 - 25 mg/vrk annoksina estävän tehokkaasti kroonista kipua. Näin pienillä annoksilla amitriptyliini ei kuitenkaan toimi masennuslääkkeenä. Muita pitkäaikaisempaan käyttöön soveltuvia lääkkeitä ovat lihasrelaksantit ja spastisuuslääke titsanidiini.

Lisää samasta aiheesta...